Ihana kamala ikävä

Välillä tulee hetkiä, kun ikävä iskee ja kovaa. Hetkiä jolloin kaipaa vanhemman viisaita sanoja, veljen hauskaa seuraa tai ystävän lohduttavaa halausta. Hetkiä, jolloin haluaisi lähteä baariin tanssimaan ja jakaa onnensa parhaiden ystävien kanssa.

Ikävää helpottaa onneksi silloin tällöin postiluukkuun tipahtavat postikortit.

Kiitos näiden korttien lähettäjille, ette usko kuinka paljon ne piristävät! Ja vink vink, meille saa lähettää postia ilman mitään järkevää asiaakaan.

Toinen ikävää helpottava (ja toisaalta pahentava) tekijä on valokuva-albumi, jonka ystäväni ovat askarrelleet minulle. Sain avata albumin vasta Australiaan päästyäni, ja voin myöntää etten vielä tänä päivänäkään pysty selaamaan sitä itkemättä. Se on minun henkilökohtainen aarteeni. Tässä muutama maistiainen.








Viimeksi tänään näitä kuvia katsellessa ja yhteisiä hetkiä muistellessa olin aivan valmis tilaamaan lentoliput suoraan kotiin.

Mitäs meille tänne muuten kuuluu? Elämästä täällä on tullut hieman arkisempaa: Joona käy töissä ja minä yritän epätoivoisesti löytää töitä päiväkodeista tai vapaaehtoistöiden puolelta. Viikko Straddien reissun jälkeen minulle ilmestyi punaisia kutiavia patteja ympäri kroppaa, joiden alkuperää edes lääkäri ei osannut arvioida. Viikon päästä tästä Joonan kyynärpäät olivat tulipunaiset kutiavasta ihottumasta. Tällä viikolla kävimme taas lääkärissä ja Joonalle määrättiin vahvat lääkkeet(steroideja) ihottuman hoitoon. Minun ihottumani on jo lähes kokonaan kadonnut, joten en tarvinnut samaa lääkitystä. Edelleenkään emme tiedä, mikä meille aiheutti nämä esteettisesti erittäin viehättävät ihottumat. Tämä viikonloppu vietetään siis rauhallisissa merkeissä - aivan kuten viime viikonloppukin.

Joona on tavannut muutamia uusia tyyppejä ja päässyt vähän kaljottelemaankin viime aikoina. Minä aloitin joogan tällä viikolla ja käyn siis rentoutumassa nyt joka viikko toukokuuhun asti. Ystäviä ei ole minulle vielä juurikaan siunaantunut(koska ei ole töitä tai muutakaan yhteisöä mistä niitä löytäisi), mikä saa olon välillä yksinäiseksi. Yksinäiset hetket ja lähestyvä viikonloppu laukaisevatkin lähes aina tämän ihanan, kamalan ikävän.

Hei ihmiset, täällä maapallon toisella puolella kaipaillaan teitä! Hyvää viikonloppua :)

Stradbroke Island

Viikonlopun vietimme jälleen Juhan, Maijun ja Pihlan kanssa. Olimme vuokranneet mökin Stradbroken saarelta, tuttavallisemmin Straddielta. Yritimme jo aikaisemmin viikolla siirtää koko reissua, koska säätiedotukset lupailivat lähinnä sadetta. Koska mökin vuokrauksen siirtäminen ei käynytkään aivan helposti, päätimme lähteä uhmaamaan huonoja ilmoja. Perjantaina lähtiessämme Juhalla oli myös kuumetta ja kuume taisi pysytella siellä 38 asteessa koko viikonlopun. Matka oli kuitenkin todella onnistunut! Sateet olivat vain lyhyitä ihanasti viilentäviä kuuroja, sunnuntaina aurinkokin pilkahteli ja Juha oli kyllä aikamoinen sissi, kun jaksoi kiertää meidän kanssa nähtävyyksiä huonosta olostaan huolimatta.

Tässä pari kuvaa viikonlopustamme....

Perjantaina lähdimme matkaan heti kun miehet pääsivät töistä. Saarelle matkattiin autolautalla.


Saarelle päästyämme oli jo pimeää, joten tyydyimme vain grillailemaan ja siemailemaan viiniä pari pullollista. Meidän mökki oli yllättävän kiva takapihoineen ja grilleineen.


Lauantaina menimme heti aamu-uinnille mökkialueelta löytyvälle "laguunille".


Puli puli.


Puli puli puli puli.


Ennen nähtävyyksien kiertelyä menimme lounaalle. Tässä matkaseuralaisemme.


Seafoodia tarjottiin joka ravintolassa, tässä Joonan annoksessa on mustekalaa.


Kävelimme Main Beachille ja matkan varrella näimme kengurun, jolla oli pussissa vauva. Tuitui! Luulin näkeväni myös kolibrin, mutta se saattoi kyllä olla joku isompi pörriäinen.


Rannalla. Ihan mielettömän näköistä! Uiminen oli kielletty, koska tuuli oli kova ja aallot hurjia.


Sitten meidät yllätti kaatosade. "Anna se järkkäri tänne mun laukkuun NYT!!"


Main Beach kauempaa katsottuna. Menimme erästä kävelyreittiä pitkin, mistä oli ihanat maisemat.






Vähän meinasi pelottaa kun Joona seisoi tuolla reunalla :/


Täysin loogisesti mäkin siis halusin itsestäni hienon kuvan kallion reunalla. Märkä kallio + läpsykät = äitille sydänkohtaus kun se näkee tämän kuvan.


En mä ihan reunalle uskaltanut kuitenkaan..




Illalla oltiin taas mökkialueella. Bongaa kuvasta koala.


Rannassa oli laituri, jonka alle delfiinit tulevat iltaisin syömään pikkukaloja.


Yksinäinen kaunis otus.


Sunnuntaina mökin luovutuksen jälkeen meninne yhdelle Straddien lukuisista uimarannoista. Oli kyllä ihanaa seisoa tuolla aaltojen seassa! Vähemmän ihanaa oli mun bikinien alaosa, joka valahti alas joka kerta kun aalto iski muhun. Pientä vilauttelua siellä pikkulasten ja surffareiden seassa siis.


Sunnuntaina kiersimme saman kävelyreitin kuin lauantainakin, näkymät olivat niin kauniit auringonpaisteessa. Selkeämmällä säällä pystyi myös bongaamaan delfiiniparvia.












Ihana viikonloppu! Näitä lisää.

Takaisin tulevaisuuteen

Viime lauantai vietettiin yhden päivän pituisilla Future Music Festival -festareilla. Ostettiin liput kun huomattiin, että meidän molempien (ja sadan miljoonan muun ihmisen) lemppari Prodigy soittaa siellä. Muita mainitsemisen arvoisia bändejä olivat Franz Ferdinand, David Guetta, Does it Offend You, Yeah? ja Operator Please.

Alunperin meidän piti treffata samana viikonloppuna Sydneyssä kamupariskunta, mitä ei tietenkään tajuttu lippuja ostettaessa... Anteeksi, Sami ja Mari! Olisi ollut todella kiva nähdä toisella puolella maailmaa. Samin ja Mari ovat kiertäneet alkuvuoden Kaakkois-Aasiaa ja jatkavat Sydneyn kautta matkaa Etelä-Amerikkaan. Pariskunnan matkablogi löytyy täältä.

Brisbanessa on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa. Tämä ei ollut yksi niistä. Melkein heti alueelle päästyämme vettä alkoi sataa kaatamalla, mitä jatkui lyhyitä taukoja lukuun ottamatta ihan festivaalien loppuun asti.

Alkuilta

Loppuilta

Matkassa mukana oli Joonan brasilialainen työkaveri Leo.

Valkoisissa ponchoissa on vaikeaa näyttää coolilta. Festivaalialueella näkyi myös erittäin hienoja mustia sadetakkeja, mutta kuvaan niitä ei saatu.

Tuija on cooli mitä ikinä sillä on päällä.

Porukka pakkautui sadekatosten alle.

Yleinen tyyliohje tuntui olevan, että mitä vähemmän on päällä, sitä parempi. Brisbanen lämpimän ilmaston takia lämpötila pysyi onneksi 25 asteen tietämillä, joten shortseilla ja hihattomalla paidallakin tarkeni hyvin.

Alkuilta kului Pink Flamingo -lavan edessä Operator Please ja Does it Offend You, Yeah? -bändien esiintymistä odotellessa. Kumpikaan bändeistä ei kuitenkaan esiintynyt. Luulimme keikkojen vain myöhästyneen, joten jätimme päälavalla esiintyneen Franz Ferdinandinkin väliin. Maanantaina Tuija bongasi Does it Offend You, Yeah? -bändin kotisivuilta tiedon, että järjestäjät olivat kieltäneet Pink Flamingo -lavalla soittavia bändejä esiintymästä kaatosateen aiheuttaman sähköiskuvaaran takia. :(

Tärähtävä kamera herkällä päällä.

Franz Ferdinadin keikasta nähtiin viimeiset neljä biisiä. Sen jälkeen David Guetta soitti puolentoista tunnin session tanssimusaa.

Brisbanessa aurinko laskee jo seitsemälta. Kahdeksalta ulkona on jo pilkkopimeää.

Tuijaa kiukuttaa sade ja jaloille astuvat pöhlöt.

Illan kohokohta oli tietenkin Prodigy! :)

Prodigy kiittää.