Päivä lähti mukavasti käyntiin täällä.
Ensin vähän suolaista lättyä..
..ja jälkkäriksi pannukakkua vaniljajäätelöllä ja vaahterasiirapilla!
Pannukakkukahvila sijaitsi vanhassa kirkossa, ilmeisesti.
Vatsat turpeina lähdimme ihastelemaan Botanic Gardensia. Siellä näytti mm. tällaiselta.
Puistokävelyn jälkeen kävelimme sillan yli South Bankiin köllöttelemään nurmikolle ja lueskelemaan.
Lepäily- ja juomatauko sillan näköalapaikalla.
Päätin kerrankin olla ryhdikäs kuvassa ja päädyin näyttämään Jope Ruonansuulta. Aika messevä kaksoisleuka!
Yritin helpottaa äskeisen aiheuttamaa järkytystä Marilyn Monroe -poseerauksella.
Joona puolestaan näytti tosi komealta...saanko kehystää tämän kuvan, kulta?
Viime viikko oli kaiken kaikkiaan aika raskas. Kuukauden täällä oltuamme iski täydellinen uupumus ja saamattomuus. Kaikki, mikä aikaisemmin vielä tuntui uudelta ja jännittävältä, alkoi yhtäkkiä puuduttaa: miksei asiat voisi mennä helposti, miksi kaikki on niin outoa ja vaikeaa? Tuttua ja turvallista tähän väliin, kiitos! Helppoa elämää kaipaillessa huomasimme ikävöivämme myös perheitämme ja ystäviemme kanssa vietettyjä viikonloppuiltoja.
Viikonloppu nosti onneksi mielialaa ja kaikki näyttää taas valoisammalta! Eihän tämä ympäristö muutu tutuksi ja turvalliseksi mitenkään muuten kuin elämällä :)
Äiti, Iskä, Teemu, Heleena, Jenni, Timo ja kaikki ystävät: meillä on ikävä teitä!
Lepäily- ja juomatauko sillan näköalapaikalla.
Päätin kerrankin olla ryhdikäs kuvassa ja päädyin näyttämään Jope Ruonansuulta. Aika messevä kaksoisleuka!
Yritin helpottaa äskeisen aiheuttamaa järkytystä Marilyn Monroe -poseerauksella.
Joona puolestaan näytti tosi komealta...saanko kehystää tämän kuvan, kulta?
Viime viikko oli kaiken kaikkiaan aika raskas. Kuukauden täällä oltuamme iski täydellinen uupumus ja saamattomuus. Kaikki, mikä aikaisemmin vielä tuntui uudelta ja jännittävältä, alkoi yhtäkkiä puuduttaa: miksei asiat voisi mennä helposti, miksi kaikki on niin outoa ja vaikeaa? Tuttua ja turvallista tähän väliin, kiitos! Helppoa elämää kaipaillessa huomasimme ikävöivämme myös perheitämme ja ystäviemme kanssa vietettyjä viikonloppuiltoja.
Viikonloppu nosti onneksi mielialaa ja kaikki näyttää taas valoisammalta! Eihän tämä ympäristö muutu tutuksi ja turvalliseksi mitenkään muuten kuin elämällä :)
Äiti, Iskä, Teemu, Heleena, Jenni, Timo ja kaikki ystävät: meillä on ikävä teitä!
Meilläkin on ikävä teitä. Toivottavasti teillä on vajaan vuoden päästä niin älyttömän kova ikävä, että haluatte ehdottomasti palata kotiin Tambereelle.
VastaaPoistaseuraan teidän blogia säännöllisesti, sillä i'm off to sydney soon! ja ootte todella mukavan oloinen pariskunta :) tykkään tositositosi paljon blogistanne! tsempit sinne!
VastaaPoistaMeilläkin on suuri ikävä teitä. Onneksi voi kirjoittaa piiitkiäää sähköposteja ja on skype. Näitä blogeja on kiva lukea. Hauskaa viikkoa! terveisin hp ja jp
VastaaPoistaÄ & I: Tämän hetkinen ikävä kerrottuna yhdellätoista -> ihan varmasti ollaan tulossa kotiin :)
VastaaPoistaAnonyymi: Voi kiitos! Oih, Sydney on varmasti huippu kaupunki :) Mekin ollaan menossa sinne vielä tässä vuoden aikana käymään :)
n-kerttu: Hih, onneksi on sähköpostit ja skype :)